Muutaman mustan koiran treenejä ja elämää
Manun ohjelmistossa tänään oli luonnetesti. Testipaikkana oli Vammalassa ja tuomareina oli Sirpa Heilä ja Irene Puputti. Mauno oli aika liekeissä, se oli ihan vakuuttunut pääsevänsä testipaikan pihassa olleen ladon alle vähän kaivelemaan suppanoita ja possuja... Sinne se sitten hinkusi koko ajan.
Alussa tuomarin jututtaessa Manu tähyili sinne ladolle ja sätkytteli remmin päässä.
Tuomari haki kepin ja alkoi leikittää Manua. Mauno nappasi nopeasti keppiin kiinni ja kauhean ärinän säestämänä repi ja taisteli raivoisasti. Yleisöä nauratti kovin Manun äänet :)
Kelkassa Manu tähyili ensin ihan muualle metsiin. Vaikka kelkkaa vedettiin ja se rämisi ja kolisi niin Manua ei kiinnostanut se ollenkaan. se pönötti metsään päin ja katseli kiinnostuneena sinne minne sen leikkikeppi jäi. Vasta kun kelkka olio aivan melkein mun varpailla Manu alkoi haukkua. Se haukkui lähietäisyydeltä kelkkaa ja välillä napsi kiinni kelkan perässä laahaaviin tyhjiin tölkkeihin. Hetken haukuttuaan se otti kunnon nipun kelkan päällä olleesta sadetakista ja riepoi sitä hetken aivan apinan raivolla. Sitten mulle sanottiin että älä annan sen repiä sitä, no estäppä se nyt sitten jollain..... Manu teki niinkuin kunnon luolakoiran kuuluukin, haukkui hyvällä etäisyydellä ja napsi välillä kelkkaan kiinni. Käveltiin rinki siellä mistä kelkka tuli, mutta Manu hinkui koko ajan takaisin kelkalle. Ohi kulkiessa nappasi vielä sitä hihasta kiinni ja ravisti kunnolla :)
Hyökkäyksessä Manu huomasi kyllä hyökkääjän heti, muttei paljon kiinnostunut siitä. Se katseli kelkkaa yhä ja hyökkääjä sai tulla aika lähelle ennenkuin Manu reagoi. Se haukahti pari kertaa, kiersi mun selän takaa ja teki yhden "hyökkäyksen" tuomaria kohti. Mun mielestä se lähinnä tavoitteli sitä risua millä tuomari huitoi, kiva keppileikki, jee... Manu lähti reippaasi tuomarin mukaan rapsutettavaksi ja minä kävelin vähän matkan päähän. Sieltäkin Manu tuijotteli kelkkaa edelleen. Kun kutsuin Manua se ravasi mun luo, mutta kelkka kiinnosti sitä edelleen.
Haalarissa Manu loikkasi mun selän taakse ja takaisin kävellessä ei kiinnostunut siitä enää.
Tynnyriä se väisti, mutta kun mentiin sitten yhdessä sen luokse niin Manu hyppäsi tynnyrin päälle itse.
Pimeässä huoneessa Manu tutki kaikessa rauhassa huonetta, ei sillä ollut mikään kiire etsiä mua. Se nuuskutteli nurkkia ja murisi ämpärille. Vaikka se löysi mut niin se jatkoi haisteluaan ja tutkimistaan.
Seinähylkkäyksessä Manu oli vain istunut. Se ei tehnyt elettäkään puolustaakseen itseään, mutta ei myöskään pelännyt. Se vain pönötti siinä mihin sen jätinkin.
Laukauksista Manu villiintyi ihan täysin. Laukaukset ammuttiin juuri sen ladon takaa minne Manu oli koko testin ajan ollut matkalla omasta mielestään. Ekasta laukauksesta se jähmettyi tuijottamaan sinne ja sitten kun käskettiin kävellä muutama askel kohti latoa niin sitten se riemu repesi. Manu alkoi huutaa ja heittää volttia. Sitten ammuttiin toisen kerran ja vielä kolmannenkin ja Mauno käkätti ihan niin paljon kun vaan ääntä sai tulemaan. Yleisöä nauratti kovasti :) Mauno oli varsin pettynyt kun ei päässytkään katsomaan saalistaan.
Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1 pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 haluton
Taisteluhalu +3 suuri
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +1 erittäin vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus + paukkuärtyisä (no shit!)
134-16=118pistettä
Tuomari sanoi lopuksi, että tuskin antaa kovin totuudenmukaista kuvaa koirasta tälläinen testi, mutta kyllä se reaktioiden valossa antoi just sellaisen kuvan kun olin odottanutkin. Jos katsoo jotain pisteitä ja tuota kovuutta "hieman pehmeä" en ihan Manusta allekirjottaisi kyllä. Tuo paukkuärtyisä knuunasi koko homman, siellä herkimmät piteli korviaan kun natsi joikasi niin että mäki raikui :)
Enska tokokuuri jatkuu. Tänään tokoiltiin Lidlin nurtsilla joka oli aivan litsislätsismärkä päivän sateen jälkeen. Enska teki temppurataa, palkkailin kun fiilis oli hyvä.
Oikein hyvä fiilis jäi. Saas nähdä kuinka kokeessa Enska sikailee ja ennakoi, sen verta se nyt on saanut itseluottamusta lisää.
Pommin emä on astutettu ruskealla romaniantuontiuroksella Universalnyi Soldat Favorit (isä Cherry von den Fynf Brücken). Varmasti aivan jäätäviä penneleitä tulossa, jos jotakin kiinnostaa takuuvarma luolarassi. Todennäköisesti ruskeita, kun Nipulla on ruskeita taustassa ja Jimi on itse ruskea vaalein merkein. Tuskin ovat mitään löysiä tapauksia.
Enskalla tokon tehokuuri senkun jatkuu. Tänään reenailtiin Kilvakkalan koulun pihassa. Vettä sateli hiljakseen.
Natsismien kanssa treenattiin keskiviikkona myös agia ennen vetämiäni treenejä.
Manun kanssa kokeiltiin lähtöhommia. Testasin nyt sitä, että jätän se tosi kauas. Siis TOSI kauas. Kappas vaan, se toimi ihan mielettömän hyvin. Manu ehti ottaa hyvän vauhdin ja kesittyä kunnolla ekaan hyppyyn. Yksikään rima ei pudonnut lähdössä! Tehtiin jotain pientä ohjauskikkaa, ne sujuivat pääasiassa hyvin. Puomilla tehtiin kontaktihommia, jotenkin nihkeät on alastulot nyt, en tiedä minkä takia. Koitin vapauttaa Manun heti sillä sekunnilla kun se koskee lätkään, mutta eipä se paljon sillä silti nopeutunut.
Pommi treenasi ohjausjuttuja. Takaakiertoa pakkovalssilla, vastaanottovalssilla ja tuplasylkkäriä. Pörris oli melko pätevä näissä! Poispäin lähtemiseen sylkkäreissä tarvi palkan heiton aluksi, mutta sitten lähti itsekkin irtoamaan hypylle. Sen jälkeen tehtiin korkeushyppytreeniä ihan yksittäisellä hypyllä. Aloitin 30 sentistä ja nostin romaa 5 senttiä kerrallaan aina 45 senttiin saakka ja sieltä taas alas 30 senttiin. Pommi hyppäsi kaikissa korkeuksissa hyvin ja oikealla tekniikalla. 45 sentissä saisi ojentaa takajalat vieläkin paremmin, mutta tää oli eka kerta kun se hyppää 45cm joten en stressaa siitä sen enempää. Loppuun tehtiin pujottelua kuudella kepillä ilman remmiä. Palkka oli valmiina keppien päässä. Aluksi Pörriäinen meni pari kertaa väärin innostuksissaan mutta sitten alkoi miettiä asiaan. Se meni hiitaaaasssti ja lampun suorastaan näkin syttyvän päässä. VArmuuden vuoksi piti silti mennä vielä pari kertaa hitaammin ettei vaan munaa. :) Hyvä siitä tulee.
Enskan kanssa tokoiltiin Kilvakkalan nurtsilla.

Manulla oli tänään ohjelmassa ensimmäinen aluevalmennusporukan treenikerta. Ryhmää koutsaa Jari Suomalainen. Oheisenlaista rataa tehtiin.
Manu pudotti muistaakseni kerran ekan riman. Noihin lähtöihin pitäisi saada kyllä joku tolkku. Se lähdössä odottaminen ei niinkään ole ongelmana, vaan tuo ekalle rimalle lataaminen niin että se poikkeuksetta melkein aina tippuu. En tiedä pitäisikö seuraavana kokeilla jättää se vaan ihan perkeleen kauas. Kerkeisi ainakin rauhassa keräämään itsensä. Vai tuleeko sille sitten entistä isompi kiirekiirekiirepaniikki ja sitten se rima tippuu vieläkin herkemmin, en tiedä. Kokeiluun ehkä se.
Kakkosella vähän rytmitin, kolmoselle tein vekkiä. Pysyin sisäkaarteessa koko ajan ja neloselle tein sitten sylkkärin. Vekissä olisi saanut olla aggressiivisempi. Sylkkärissä hieman ajoitusongelmaa, kerran onnistuin päästäämään Manun ihan optimaaliseen aikaan ja se teki lyhyet ja nätit tiet. Suurin osa meni pitkäksi jolloin se ei kääntynyt kunnolla kohti putkea.
Annoin Manun mennä itse kepeille putkesta ja jäin hetkeksi paikalleen odottamaan että se lähtee pujottelemaan ja sen jälkeen liikuin suoraviivaisesti kohti hyppyä 8. Manu pysyi joka kerta hyvin pujottelemassa.
Ekalla kerralla Manu juoksi aivan täysiä päin rengasta. En tiedä miksi, kauhea kolahdus vain kuului. Mulle tuli heti sellanen autsauts, nyt sattui. Askeleen se kuulemma oli ontunut ja olishan se jatkanut vaikka suoraan siitä ilmalennosta, ei paljon haittaa.... Eikä siitä mitään näe että sattuuko tai ontuuko se. Tai huomena sen sitten näkee. En tiedä arvioiko se jotenkin huonosti renkaan vaan, kehikko oli sellasta alumiinia ja rengas päällystetty jeesuksella. Molemmat periaatteessa saman värisiä, mutta onhan se ennenkin tollasesta renkaasta mennyt. Ihme juttu jokatapauksessa.
Liikuin itse renkaan vasenta puolta, päästin hieman ennen 8 hyppyä Manun edelleni ja annoin sen hypätä kasin ristiin pidempää reittiä ja sieltä putkeen.
Kymppihypylle tein valssin, ensimmäinen oli kuulemma hyvä mutta seuraavat saisivat olla taas aggressiivisempia. seuraavan hypyn käänsin vain siitä paikaltani jääden siis hyppyjen väliin.
A:n tilalla oli keinu. Manu teki pääasiassa kontaktin hyvin, mutta pari kertaa se valui siitä pois. Keinulla pitäisi olla selkeämpin ja palkata aina samasta asiasta. Joskus vaadin etutassuja maahan ja joskus riitti että pysähtyi päähän. Manulla riittää se pysähtyminen, joten silloin ei odotella mitään tassuja. Palkan saa päästä ja jos se sen jälkeen itse haluaa laittaa tassut maahan niin laittakoon. Myös keinulla pysyminen saisi olla parempi, varasti meinaan sieltä useat kerrat.
13 pussin tilalla oli hyppy kovan tuulen takia. Otin niistolla hypyn yli kuitenkin niin että lähdin reippaasti siitä liikkeelle ennenkuin koira edes ehti tulla. Jäin itse hypyn vasemmalle puolelle. 14 tein niistosokkarin ja päästin 15 ja siitä putkeen.
Sitten saikin itse pinkoa niin paljon kun kintuista pääsi. Kun Manu tuli ulos putkesta minä olin ehtinyt jo 18 hypylle. Manu ei oikeastaan päässyt musta ohi missään vaiheessa. 20 hypyllä se oli rinnalla mutta ei se ohi kerennyt. Ja hyvinhän se etenee jokatapauksessa. Minä en ainakaan sen vauhtia suoralla jarruttanut kuulemma.
Manu on kuulemma koira, joka menee mieluiten lujaa ja suoraviivaisesti. Se hakee esteitä hyvin (mm. 11/14 hypyltä meni kepeille aika monta kertaa....) ja lukitsee nopeasti jonkun esteen ja jää kiinni siihen (tuo keppiepisodi...). Manu ei halua mielellään tulla lähellä ja se tarvii todella aggressiivista ohjaamista että sen saa kunnolla kääntymään ja pysymään lähellä. Sen sijaan kun se saa mennä kaukana ja lujaa niin "ohjaukset tulee ihan ilmaseksi" kuten Jari sanoi. Se on kyllä ihan totta, senkun pinkoo siellä takana ja vähän viittoo, se on Manun vahvin puoli. Ihan mielenkiintoista nähdä miten tästä eteenpäin, tämähän oli ihan helppo rata vielä.
Treenien päätteeksi vetäistiin piiptesti, jossa minä kirmailin roheet 6 minuuttia. Astmalääkkeet olis tullu tarpeen, siihen malliin se silmukka kiristyi huilun ympärillä.
Kuukauden synttärisankarit Pörrö ja Enska pääsi mukaan myös. Kumpikin touhuili hieman tokoa ja Pörrö aiheutti yleistä pahennusta riekkumalla. Ai niin ja nypin sitä samalla kun se ei ehtinyt huomata muuta kuin esteet. Se olis halunnu kanssa aksaa.
Enska sai peruutuspaikan Huittisiin tokokokeeseen 20.5. Tuomarina kokeessa on Tiina Heino. Sen innoittamana käytiin heti treenailemassa. Kummasti tuli motivaatiota itsellekkin kun on koepaikka. Mä en varmaan treenaisi ollenkana ikinä jos en kilpailisi. Turhaa se sellainen.
Natsismien kanssa treenailtiin Mutalassa abilityä. Vettä tuli niinkun esterin arsesta ja kalsareita myöten kaikki vaatteet oli litimärkiä. Minähän en mikkään sadevaatteet päällä agilityä kykene treenaamaan. Koeajossa oli myös uudet kengät, Adidas Heritagio. Aika hyvin pyyhki niillä.
Manu
Pommi
Vatulan kentällä reenailtiin tänään mustiaisten kanssa.
Enska
Pommi
Manu
Niin ja peruin sen pommin sunnuntain näyttelyn kun siitä vielä voi saada rahat takasin tuomarimuutoksen nojalla. Ei se hammastodistus oli tullu, niin turha sinne on mennä kikkailemaan.
14.5.2012 Aluevalmennus, Eteläpuisto, Tampere (Manu)
19.5.2012 Luonnetesti, Sastamala (Manu)
20.5.2012 Tokokoe, Huittinen (Enska, EVL)
4.6.2012 Aluevalmennus, Eteläpuisto, Tampere (Manu)
13.6.2012 Agilitykisat, Tamsk (Manu, mini3)
25.6.2012 Aluevalmennus, Eteläpuisto, Tampere(Manu)
Heinäkuussa 2012 Piira
6.8.2012 Aluevalmennus, Eteläpuisto, Tampere (Manu)
3.9.2012 Aluevalmennus, Sport Dog Park, Lempäälä (Manu)
27.10.2012 Seinäjoen KV näyttely (Pommi)